Pop art on tavattoman mielenkiintoinen 50-luvun jälkipuoliskolla syntynyt taidesuuntaus, joka oli erityisen voimakas etenkin Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Taidesuuntaukselle antoi nimen Alloway-niminen taidekriitikko, joka halusi viitata sillä kerronnalliseen ikonografiaan ja symboliikkaan, jota taiteeseen voi sisällyttää.
Pop art -suuntauksen suurimpia nimiä ovat muun muassa brittiläinen Peter Blake sekä amerikkalaiset Claes Oldenburg ja Roy Lichtenstein. Kenties tunnetuin pop art -tyylin edustaja on tietenkin Andy Warhol, jonka taideteoksia tunnistaa moni sellainenkin, joka ei taidetta pahemmin muuten seuraa. Esimerkiksi kuuluisa Campbell-merkkisistä tomaattikeittopurkeista koostuva taideteos on päätynyt julisteena monen pop artista pitävän ihmisen kodin seinälle ja kyseinen teos onkin yksi taidemaailman ikonisimmista.
Pop artissa keskeisin piirre on kuvata populäärikulttuurin eri puolia taiteessa. Inspiraatiota saatettiin ammentaa mistä tahansa aina televisiosta erilaisiin mainoksiin, sarjakuviin tai aikakauslehtiin. Pop artin kautta yritettiin vastata abstraktiin ekspressionismiin tuomalla taiteeseen enemmän objektiivista ja yleistä näkemystä sen sijaan, että kaikki yritettäisiin kuvata mahdollisimman subjektiiviseesti ja yksilöllisesti. Tämä taidesuuntaus upposi valtaväestöön yllättävän hyvin, sillä siinä käytettiin usein helposti ymmärrettäviä kuvia, joita käytettiin mediassa estoitta hyödyksi. Vaikka jotkut kritisoivatkin pop artia vulgaariksi ja ennemminkin vitsikkääksi kuin aidosti taiteelliseksi, ovat sen kannattajat puolustaneet taidesuuntausta demokraattisena taidesuuntauksena, joka yhdistää taiteilijat ja aivan tavalliset ihmiset ilman turhaa hienostelua.